Toisenlaiset äidit -televisiosarjan jakso, jossa äiti ei aio imettää, koska pelkää silikonirintojensa menevän pilalle imettämisen vuoksi, herätti runsaasti keskustelua. Moni tuomitsi äidin kovin sanoin, mutta ymmärtäjiäkin toki löytyi. Estävätkö silikonirinnat sitten imettämisen? Kerromme tällä sivulla silikonirintojen vaikutuksesta imettämiseen.
Mikä on asiantuntijoiden mielipide koskien imettämistä silikonirinnoilla?
Asiantuntijoiden mukaan silikonirinnat eivät yleensä estä imettämistä, koska implantit on asetettu rintarauhasen taakse. Maidontuotanto ei siis häiriinny. Toisaalta nännien tuntoaisti saattaa hävitä implanttien asentamisen yhteydessä, mikä aiheuttaa riskejä myös imetykselle. Tätä nännien tunnottomuutta ei kuitenkaan esiinny läheskään kaikilla leikkauksen läpikäyneillä naisilla ja osalla tunnottomuus on väliaikaista. Jos nännit ovat tunnottomat, vaikuttaa tämä rintamaidon herumiseen eikä imetys onnistu. Tällaista tilannetta ei voi korjata, vaikka rintaimplantit poistaisikin.
Rintaleikkausta suunnittelevien naisten kannattaa myös muistaa, että imettäminen ja raskaus vaikuttavat rintoihin yllättävän paljon. Rintojen suurennusleikkauksen tekemistä ei välttämättä suositellakaan raskauksien välisenä aikana.
Miksi imettämättä jättäminen silikonirintojen vuoksi herättää niin runsaasti negatiivisia ajatuksia?
Imettämistä pidetään erittäin tärkeänä lapsen kehityksen ja terveyden kannalta. Rintamaidon sanotaan olevan vastasyntyneelle kaikista parasta 
ravintoa ja vaikka korvikemaidot ovatkin nykyään erittäin kehittyneitä ja laadukkaita, eivät ne kuitenkaan koskaan voi täysin korvata oman äidin rintamaitoa, joka on valmistettu vauvalle mittatilaustyönä. Suomessa imettämiseen suhtaudutaan jopa niin vahvasti, että osa puhuu imetysfanaattisuudesta. Imettäminen onkin niin henkilökohtainen asia, ettei siihen pitäisi ulkopuolisten puuttua, valitsipa äiti sitten niin tai näin.
Suomessa on nähtävillä imetysfanaattisuuden lisäksi myös tietynlaista äitimyyttiä, jonka mukaan äiti asettaa aina lapsensa etusijalle ennen itseään. Kun äiti sitten uskaltaakin julkisesti sanoa, ettei aio imettää pelätessään ulkonäkönsä rapistumista, saa tällainen äiti helposti runsaasti negatiivisia kommentteja osakseen; uskaltaahan hän tietyllä tavalla murtaa tätä äitimyyttiä ja toimia siten kuin hänestä itsestään parhaalta tuntuu. Moni negatiivinen kommentoija saattaa pitää tällaista äitiä korostuneen ulkonäkökeskeisenä ja jopa asettaa kyseisen äidin äitiyden kyseenalaiseksi.
Miten imettämättä jättämispäätöstä voidaan puolustaa?
Kuten jo edelläkin todettiin, on imettäminen erittäin henkilökohtainen asia, johon ulkopuolisen ei pitäisi puuttua. Kukaan ei voi tietää, mitä äiti pohjimmiltaan tuntee tai mitkä hänen perimmäiset tarkoitusper
änsä ovat. Äiti voi olla hyvä äiti myös pulloruokinnan valitessaan, ovathan nykyiset korvikkeet laadukkaita ja suunniteltu pienen vauvan ravitsemusta silmällä pitäen.
Jos omasta ulkonäöstä huolehtiminen on äidille kovin tärkeää ja tuo hänelle hyvää mieltä, niin mitä pahaa siinä on? Ei se ole keneltäkään pois. Huoliteltu ja itsensä kauniiksi tunteva äiti saattaa jaksaa lapsenhoitoa jopa paremmin kuin äiti, joka lapsen saatuaan alkaa laiminlyödä omaa ulkonäköään ja hyvinvointiaan. Lentokoneessakin kehotetaan hätätilanteessa asettamaan happinaamari ensin omille kasvoille ja vasta tämän jälkeen lapsen kasvoille. Tähän on aivan ilmeinen syy; ellei aikuinen saa happea ajoissa, en hän myöskään kykene auttamaan lastaan. Aivan samoin huonosti voiva äiti ei kykene huolehtimaan kunnolla myöskään lapsestaan. Meille ihmisille hyvin erilaiset asiat ovat tärkeitä. Joku toinen voi hyvin saadessaan ulkoilla riittävästi, kun taas jollekin toiselle oma ulkonäkö ja siitä huolehtiminen on kaikki kaikessa. Tekeekö tämä toisesta ihmisestä toista paremman? Ei todellakaan tee!
